<---------Home (Index)
JAAN HATTO SUOMEN KIELELLÄ 

Yhteenveto:

Jaan Hatto sijoitti kymmenen vuoden ajan kaiken mitä hänellä oli, onnistui ansaitsemaan, säästämään, omaan keksintöön ja patenttiin. Keksintöä alettiin jäljentämään, patenttia loukattiin. Jaan Hatto hakee apua oikeudesta. Oikeus tuomitsee patentin kielellisesti epäselväksi, vaikka patentti ei ollut millä tavalla kielellisesti epäselvä; keksinnön arvottomaksi, vaikka keksintö kantoväline on myynnissä mahdollisesti kaikkialla maailmassa. Näyte keksinnöstä, jonka Jaan Hatto oli luovuttanut oikeuteen, vaihdettiin oikeudessa (tai oikeuden toimesta) toiseen laukkuun, jolla ovat sen verran lyhyemmät remmit, että Jaan Hatto ei pysty enää näyttämään miten se toimisi patentin mukaan. Hovioikeus pelkästään vahvistaa tuomion. Jaan Hatto aloittaa syömälakon Ruotsin valtionpäivien edessä 11. päivä lokakuuta 2001, osoittaen mieltä kohtelua vastaan, jonka on saanut osakseen keksijöille Ruotsissa erityisesti hänelle. Yhteiskunta käyttää hyväksi heidän keksintöjä ja perintöä petomaisella innolla, keksijöitä halveksitaan, patenttioikeudet riistetään heiltä, petoksella. kiristyksellä tai oikeusvilpillä kuten Jaan Hatton tapauksessa. 61 päivän syömälakon jälkeen tuli Jaan Hatto vakavasti sairaaksi, eikä pysty menemään valtionpäivien luo, valittaa Euroopan Ihmisoikeus Tuomioistuimeen ja huomaa että hänestä on tullut kansanvihollinen keksintönsä takia. Keksintöä jäljentäneet yritykset: The Stadium, Salomon, Peak Performance, Fjällräven, JC, jt

Yksityiskohtainen kuvaus, ensimmäinen kirje kirjoitettu marraskuussa 2000, Ruotsin Valtiopäivien edustajille.

Kantoväline oli yksi osa eräästä isommasta keksinnöstä, ensimmäinen prototyyppi varastettiin ja minut pakotettiin hakemaan kiireesti patenttia. Asuin kellarissa alivuokralaisena, maksaakseni alhaista vuokraa, koska minun oli pakko säästää. Kaikki mitä onnistuin säästämään, lainamaan, ansaitsemaan, kului monen vuoden aikana kaikenlaisiin patenttikuluihin. Aikani kului ylitöihin, jos minulla oli vielä aikaa ja voimia jäljellä siis ompelin laukkuja ja otin yhteyttä yrityksiin jotka voisivat olla mahdollisesti kiinnostuneita keksinnöstäni. Enemmistö ei vaivautunut edes vastaamaan. Soitin kymmenen kertaa ennen kun sain mahdollisuuden puhua jonkun vastuullisen henkilön kanssa. Minun onneton keksintö nousi perustamattoman korkealle yritysten sisäisessä hierarkiassa, lopuksi huusi joku direhtööri puhelimeen, että tämä ei ole mikä keksintö, sille ei annettaisi ikinä patenttia, kukaan ei ikinä tarvitsisi sellaista "laukkua", kukaan ei ostaisi sitä, kukaan ei tulisi sitä kantamaan. Kirjoitin kaikki selitykset ylös ja en tarvinnut enää soittaa kenellekään, koska en olisi kuitenkaan kuullut mitään sellaista, jota en ollut vielä kuullut. Myöhemmin selvisi että kaksi yritystä hylkäsivät keksinnön samaan aikaan kun he itse jo valmistivat sitä, eräs pikkupaholainen leikkasi poikki prototyyppini ennen kun lähetti sen minulle takaisin. Tämä tapahtui kerran keväällä 1998, kävelin syvissä ajatuksissani, yhtäkkiä seisoin näyteikkunan edessä ja olin vähällä kaatua asfaltille. Ihmiskokoinen nukke seisoi ikkunalla ja nukella riippui minun patentoitu kantoväline. Kantoväline jota kukaan ei tulisi ikinä tarvitsemaan. Nyt oli se maailmanuutuus USA-sta. Minulle kävi todella vaikeaksi mennä tulla sinä päivänä, tulin äärimmäisen masentuneeksi ja sain kovat kivut vatsaan. Lääkäri ihmetteli miksi minä olen hänen luo tullut ja sanoi: "Että tässä ei ole mitään kummaa, joillakin on selkä kipeä, toisilla pää, kolmansilla vatsa". Vailla lääkärinapua, vailla sairauskorvausta, toistuvilla kivuilla vatsassa odotin vain kuolemaa. Muutaman kuukauden kuluttua löydettiin vaivan syy,  olin saanut vatsahaavan. Kevät 99 saapui, nielin lääkettä ja havaitsin oman "kukaan-ei-tulisi-ikinä käyttämään-laukun" joka suuremmasta kaupasta. Kaiken huipuksi alkoi yksi monikansallinen yritys markkinoida omia kantopuhelimia keksintöni kanssa. Keksintö tekee ehkä yksinkertaisen vaikutuksen, mutta perustuu kehittyneelle tekniikalle. Ruotsin patentti myönnettiin vuonna 1996, Euroopan patentti 0630 196 B1 perustamattoman viivytyksen jälkeen vuonna 1998. USA-n patenttianomukesta syntyi vain iso riita ilman että mitään patenttia olisi myönnetty kahdeksan vuoden tutkiskelun jälkeen. Jotkut maat onnistuvat suojelemaan omia keksijöitä ja eivät pelkästään suojelemaan omia, vaan pystyvät pääsemään irti myös muiden maiden keksijöistä. Oikeusjutut ovat käyneet jo vuoden ajan, siitä huolimatta ettei ole mitään eroa patentin ja patenttia loukkaavan esineen välillä. Monikansalliset yritykset (oikeusjuttu, yritys, toimitusjohtaja/ T13826-99, Vaude Sport GmbH, Albrecht von Dewitz; T6858 Motorola Inc, Chris Kaven; T12775-00, Peak Performance, David Ottoson) eivät säästä voimia eikä varoja murtaakseen minut, maksavat mitä tahansa ja kenelle tahansa, palkkasivat maan johtavan patenttioikeusprosessin asiantuntijan tohtori Bertil Grennbergin. Tohtori Bertil Grennberg puhuu mitä pötyä tahansa ja sanoo että en voi ikinä tätä oikeusjuttua voittaa. Tohtori ei ole mitään samanlaista löytänyt eikä edes samankaltaistakaan. Hän näyttää oikeudessa kaikkein tavallisinta reppua ja väittää etten ole mitään keksinyt.

Kirjoitettu lokakuussa 2001

Ensimmäinen kirje kirjoitettiin vuosi sitten Ruotsin Valtionpäivien edustajille. Mitä on tapahtunut yhden vuoden kuluessa. Välittömästi kirjeen jälkeen sain oikeusistunnon jo tammikuun 25-ksi 2001, eikä joksikin myöhemmäksi ajankohdaksi, niin kuin ensin oli oikeudesta sanottu. Minä onnistuin esittämään haasteeni vain osittain, minut katkaistiin eikä annettu enää jatkaa. eikä sallittu kiistää sitä mitä vastaaja sanoi. Oikeuden puheenjohtaja ylituomari Rolf Nöteberg katkaisi minut joka kerta lauseella: "Me olemme sen jo kuulleet" kuuntelematta mitä minä oikein halusin sanoa. Keksintö tuomittiin arvottomaksi, vaikka sitä ilmeisesti myydään koko maailmassa, patentti kielellisesti epäselväksi. Epäselvä oli juuri vaatimus mitä patentin loukkaajat olivat jäljentäneet sana sanalta. Tämä paikka patentissa ei ole millään tavalla kielellisesti epäselvä. Keksintö väitettiin arvottomaksi koska reppu on jo olemassa. Yksikään patenttihallitus maailmassa: Yhdysvaltain, Euroopan, Canadan ja itsensä Ruotsin ei ole löytänyt että keksintö olisi ollut olemassa, päinvastoin keksintö on uusi kaikissa sen muodoissa. Sen, että keksintö oli ennen olemassa, löysi vain Tukholman piirin oikeus, ilman yhtä ainoata todistetta esittämättä. Seuraava kohokohta minun patentti- ja laukkuseikkailussa sattui 26 päivänä maaliskuuta, niin sanotun suullisen ennakkovalmistuksen aikana. Aloin pistää päälleni todistetta: laukkua, mutta tämä ei onnistunut, en saanut sitä enää ympäri vartalon. Lopuksi kuitenkin onnistui, mutta en pystynyt enää laukkua säätelemään kuten patentti tarkoitti---- vyöremmi oli yksinkertaisesti liian lyhyt. Kului aikaa ennen kun ymmärsin mitä oikein oli tapahtunut: laukku jonka olin antanut oikeuteen puoli vuotta aikaisemmin oli oikeudessa (tai oikeuden toimesta) vaihdettu toiseen ulkonäöltä tarkkasti samanlaiseen laukkuun. "Väärällä" laukulla oli lyhyempi vyöremmi. Elastinen osa oli supistunut pieneksi pätkäksi (Vyöremmi koostui eriosista). Hintalappu oikeuden leima oli poistettu ja takaisin kiinnitetty hakaneulalla ja kuluneella narulla. Tämän kaiken aikaan saaneen yhtiön nimi ei ollut muuta kuin "Peak Performance" . Rupesin valittamaan, mutta kukaan ei kuunnellut minua, kuten olisin liikuttanut suutani ilman sanoja. Lopuksi tein siitä poliisi ilmoituksen, mutta tämän jälkeen en ole kuullut ilmoituksestani mitään . Siihen aikaan kun olin matkustanut pois oli joku käynyt asunnossani. 4. päivää syyskuuta 2001, kello 7.30, yritti vähintään kaksi henkilöä tunkeutua minun asuntooni. He soittivat ovikelloa, sillä välin kun vakoilin ovisilmästä, makasi eräs niistä nelin kontin (Ulkopuolelta katsottuna tuntuu, että sillä tavalla ovensilmästä ei näy). Kun ne käsittivät että olen tullut epäluuloiseksi, pakenivat pakokauhussa. Ainoan tuen sain patenttivirastosta. Ulf Jansson kirjoitti, että minun "epäselvä" patenttivaatimus ei ole epäselvä ja pätee patenttilain mukaisesti. 11 päivää syyskuuta oli pääistunto Svean hoviokeudessa. Tuomionselitys koostui vain kahdesta lauseesta: piirioikeuden tuomio vahvistetaan ja keksintö ratkaisee erään toisen ongelman. Vastaaja oli jo myöntänyt, että keksintö ratkaisee saman ongelman. Keksintö varsinaisesti ratkaiseekin saman ongelman. Oikeusjuttu oli siviilijuttu (Siviilijutussa pätee asianomaista vastaan mitä asianomainen on kerran myöntänyt). Patenttiviraston lausuntoa ei luettu koskaan. Kaksi vuotta kestäneistä oikeuden käynneistä voi tehdä lyhyen yhteenvedon. Patentissa on vähintään kaksi eri vaatimusta ja kaksi eri piirrosta, nämä kuvaavat kahta erilaista keksinnön toteuttamismuotoa. Oikeus lukee vain tätä muotoa, joka poikkea siitä jota patentinloukkaaja jäljentele, sitä jota patentinloukkaaja jäljentää sana-sanalta ei ole oikeus huomaavinaankaan. Minun oikeus hoitaa juttua oikeudessa vedettiin pois, kun minä yritin muitakin patentinloukkaajia vaatia oikeuden eteen, vaikka olin juttua kolmea toista loukkaajaa vastaan jo kaksi vuotta (jutut T6953- 6958 -01).

Kirjoitettu marraskuussa 2001

Minua on kritisoitu, että keksin asioita saadakseni osakseni huomiota, haluan tätä laukku-, patenttiseikkailua täydentää vain yhdellä ainoalla yksityiskohdalla. Vastaaja kirjoitti vastauksessaan, että elastinen kaistale on vain 9 senttimetrin pituinen, varsinaisesti oli kaistale vielä pitempi, mutta väärällä laukulla se oli vain 6 senttimetrin pituinen. Muutamaa päivää 26:en maaliskuun jälkeen, menin oikeuteen, mittasin kaikki remmit, kirjoitin paperille ja luovutin oikeuteen. Minulla ei ollut mahdollisuutta valehdella, kaikki näkivät omin silmin mitkä mitat olivat oikeita. Tein välikohtauksesta poliisi-ilmoituksen, vaadin poliisia takavarikoimaan väärennettyä todistetta. Poliisi ei pystynyt siihen, poliisitutkija selitti minulle, oikeudesta oli vastattu, että osaston johtaja matkusti työmatkalleen haetulla laukulla. En tiedä palasiko osaston johtaja joskus työmatkaltansa, eräs virkatoverinsa sai johtopaikan itselleen. Laukku jota esitettiin pääistunnossa näytti kotona ommellulta, en osaa sanoa oliko tämä sama laukku jolla osaston johtaja oli mennyt työmatkalle tai jo joku kolmas laukku, kuitenkaan tämä ei ollut laukku, jonka olin antanut oikeuteen. Lyhyen puhelinsoiton jälkeen Korkeampaan Oikeuteen ymmärsin että heidän tuomioselitys tulee koostumaan vain yhdestä lauseesta. (Olin oikeassa, Korkein Oikeus Ruotsissa käsitteli patentinloukkaus juttua viimeksi vuonna 1965). Pykälänvääntäjät olivat tulleet rikkaiksi onnettomuudestani. Nyt piti peittää jälkeensä, pyyhkiä tahransa, tehdä kaikki yhtä sieväksi kuin se näytti ruotsalaisessa TV-ssä. Pieni ihminen poljetaan jalkoihin kulissien takana, hänen elämänsä tuhottiin, tulevaisuus uhrattiin, vain siksi että "suuret ja mahtavat" saisivat esittäytyä tahrattomina. Piirsin valmiiksi ison julisteen: "Syömälakko oikeudellisen väärän teon takia, todisteet katosivat oikeudesta, tuomari kieltäytyy lukemasta virkavallan myönnettyä oikeutta", istuin tämän julisteen kanssa Ruotsin Valtiopäivien eteen 11. päivää lokakuuta 2001. Ensimmäiset päivät olivat varsinaista kidutusta: rappuset olivat kylmiä, kovia ja märkiä, minua pyörrytti kaiken aikaa. Joka minuutti tuntui vartilta. Seuraavana päivänä tuli joku mies minun luo ja sanoi: "Niille jotka yhdessä saksalaisten kanssa murhasivat juutalaisia ei anneta nykyään enää minkäänlaista mahdollisuutta". Eräs vanha rouva lahjoitti minulle rypälesokeri tabletit. Nämä tekivät pääni selväksi. Eräs toinen ohikulkija lahjoitti vaahtokumi pohjan. Elimistö tottui nälkään. Kaiken aikaa ihmiset kertoivat minulle omia tarinoita, kuulin yhden masentavan kertomuksen toisensa jälkeen. Oikeusjärjestelmä ei näytä toimivan Ruotsissa ollenkaan. Monet ilmaisivat myötätuntonsa ja tukensa. Eräs mies alkoi itkeä kun näki minut, aukaisi lompakkonsa ja ojensi minulle puntin seteleitä. Yksi naiskansanedustaja tuli luokseni itkemäisillään ja kertoi että Ruotsi ei ole suinkaan oikeusvaltio: "Ne joilla on paljon rahaa ostavat kaikki asianajajat ja tuomiotkin kaikkein korkeimmalle tasolle asti, tavalliset ihmiset menevät ohi, vaikenevat tuijottaen eikä ymmärrä yhtään mitään". Toinen kansanedustaja haki minulle asianajajan. Asianajaja luki asiakirjojani, neuvoi minua, mutta pyysi etten mainitsisi hänen nimeään missä tapauksessa. Patenttivirastosta neuvottiin minua etsimään asianajajaa jostakin toisesta maasta esimerkiksi Suomesta. Jotkut ohikulkijat pitivät minua pilkkana, tulivat muutaman tunnin päästä takaisin ja ihmettelivät että istuin jatkuvasti paikallani: "Mä olen istunut tässä 33 päivää", kaikki nauroivat, tutkiskelivat julistettani ja sanoivat, että tämä on mahdotonta. Syömälakkoni, kärsimykseni olivat muuttuneet epätodelliseksi yhtä hyvin kun keksintöni ja oikeusjuttuni. Mä en tiedä kuka on tuhonnut tässä maassa ihmislapsen järjen niin täydellisesti, että ihmislapsi ei usko eikä käsitä sitä mitä omilla silmillään näkee. Sillä välin noin sadan metrin päässä (Expert,Galleria) amerikkalais- ruotsalainen yhteisyritys Motorola AB myy kaikki nämä päivät tahallisesti pieniä matkapuhelimen kotelolla varustettua reppuja, jotka ovat valmistettuja patenttini mukaan ja tekee sitä päästäkseen irti niin keksijästä kun häneen patentistaan. Seuraava jako tulee kirjoitetuksi helmi- tai maaliskuussa. Tässä vaiheessa olen joutunut täydellisen vainon kohteeksi, jopa minun sairauskorvaus otettiin pois.

Kirjoitettu syyskuussa 2002

50. syömälakon päivänä ( 29.11.2001) tulin sairaaksi ja sen verran heikoksi, etten pystynyt menemään valtiopäivien luo, olin yhden päivän kotona. Siihen asti ei ollut yksikään tiedotusväline kirjoittanut eikä kertonut sanakaan minusta eikä minun syömälakosta yhtä ainoata sanakaan. Mä olisin voinut heittää henkeni keskellä katua ja edes turhin roskalehti ei olisi kirjoittanut siitä yhtä ainoata riviä. Suurempien lehtien palstoja täyttivät isot otsikot: "Pakolaiset ovat syömälakossa Australiassa". Minua ei olisi tuskin haudattukaan, olisin hävinnyt tietämättömiin kuten Rudolph Diesel. 61. päivällä tulin vakavasti sairaaksi, en pystynyt menemään valtiopäiville, jäin kotiin join koko päivän maitoa. Päätin luopua syömälakosta ja jatkaa mielenosoittamista samalla paikalla. 3. päivää tammikuuta 2002 eräs nuori nainen kertoi minulle miten isoisänsä oli keksinyt seitsemänkymmentä luvulla, keksintöä alettiin jäljitellä, patenttia loukattiin, keksijä poljettiin jalkoihin ja hän ei löytänyt siitä muuta tietä ulos kun vei itseltään elämään. Missä oli yhteiskunta omalla kaikkialle ulottuvalla ja läsnä olevalla oikeudenmukaisuudella. Neljä henkilöä valitti myös heidän todistusaineiston hävinneen oikeudesta. He kaikki olivat ulkomaalaista syntyperää, kukaan ei uskaltanut lausua nimeänsä. Eikö vaikeneminen ole sitä samaa kuin rohkaista väärintekijöitä uusiin epäoikeuksiin. Juhani Peltonen kertoi ruotsin oikeuden väärentäneen hänen allekirjoituksensa. Neljäs päivä helmikuuta alkoi toinenkin keksijä osoittaa mieltä. Myös hänen elämän työn olivat ryöstäneet korruptoituneet lakimiehet. Hänen nimensä oli Kurt Blom (+46-73-670 3758), hän ajoi joka kerta perille Nyköpingistä ja osoitti mieltä monta viikkoa. Korkein Oikeus (HD), Juriidinenombudsman(JO) ja Syrjinnänombudsman(DO), JK hylkäsivät valitukseni heti ilman pitempää käsittelyä tai tutkimista. Valitin Euroopan Ihmisoikeuksien Tuomioistuimeen Strasbourgiin (Valitus numero 1282/02). Moni valitti viranomaisten kieltäytyvän antamasta tietoja Euroopan Ihmisoikeuksien Tuomioistuimesta, ehkä minä voin auttaa.
Cour européenne des Droits de l'homme
F-67075 Strasbourg Cedex
France
Tel: +33-38841 2704 or +33-388 412000
Fax:: +33-38841 2024
E-mail: humanrights.info@coe.int
Internet: http://www.echr.coe.int/
Jakelin lentolehtisiä joissa oli osoitteeni, olin jakanut 2000 lentolehtistä, mutta kukaan ei kirjoittanut minulle. Lopuksi joku mies ihmetteli, miksen ole hänelle vastannut. Nyt käsitin, että jotain on vialla. "Säpo varastaa kirjeeni" , valitin erälle kansanedustajalle. Ihme kyllä, kirjeet alkoivat saapua, kaikkein vanhin tai ensimmäinen oli kirjoitettu jo kolme viikkoa sitten ja postitettu Tukholmassa (Ruotsissa pitää posti saapua yhdessä päivässä). Sainko kaikki kirjeeni? Kuka tietää vastauksen? Kun mä olin sopinut tapaamisen ilmestyi agentti, zombi-katseellaan ja antennilla, joka riippui hänen korvasta ja muistutti valkoista puhelinlankaa, sama "Bondi" oli minua silmällä pitänyt jo Nobelin päivänä. Heidän piti salakuunnella minun puhelinta, muulla tavalla oli mahdotonta tulla tapaamisestamme tietoiseksi. Olenko itseäni lopuksi keksinyt kansanviholliseksi? Olkaa hyvät tukekaa minua allekirjoituksella, osoitan mieltä lauantaina valtionpäivien edessä. Parin kuukauden jälkeen sain myös sairaustukeni takaisin.
Taloudellista tukea voi lähettää postisiirtotililleni 832 02 79 -6 Ruotsissa.
Kiitän tuesta ja myötätunnosta!

Kirjoitettu syyskuussa 2003

27 päivää syyskuuta 2002 oli pääistunto "Peak Performance" vastaan Svean hovioikeudessa. Hovioikeus luopui yksimielisesti omasta edellisestä yksimielisestä tuomiosta ja esitti uuden yksimielisen tuomion, joka tarjoi jo kolmannen selityksen, miksi kaikesta huolimatta ei loukata patenttiani. Syyskuussa 2002 tuli uutinen, että patenttihakemusten määrä Ruotsissa on laskenut 25 prosenttia, minun vastalausen aikana on patenttihakemusten määrä laskenut yhteensä 30 prosenttia. Marraskuussa 2002 päätti lääkäreiden ryhmä, että minä olen täydellisesti menettänyt työkykyni, syynä siihen kaikki kärsimäni vastoinkäymiset. Huhtikuussa 2003 keksintöni oli ulkona maailman enin tunnetulla keksintöjen messulla Genevessä (31-e Salon International des Inventions de Genève) ja palkittiin omassa luokassa pronssimitalilla. Aikakauslehti "Verkstäderna" (nro. 06 2003, s. 34) kirjoitti keksinnöstäni artikkelin. Syyskuussa 2003 päätin yhdessä keksijöiden Kurt Blomin ja Boris Simicin kanssa perustaa järjestön "Keksijät--- valtiollisten rikosten uhrit" ja vaatia Ruotsin valtiolta korvausta. Keksijä Bertil Burström laati listan: 25 nimeä, kaikki omaisuudestaan riisuttuja keksijöitä.

Minun patentit ja diplomi

Kuvat: ensimäinen:MOTOROLA(Expert Nytt sept.1999), toinen ja kolmas: patentin piirrokset

jan.hatto@passagen.se